Olen löytänyt uuden mielenkiintoisen retkikohteen, Kermankoski Heinävedellä. Tämä kohde on 45km:n ajomatkan päässä kotipaikkani ajoreitin varrelta. Kyllähän tuon matkan ajaa sillointällöin. Olen tiennyt tuon kosken siellä olevan, mutta jotenkin ei vaan aikaisemmin ole tullut siellä käytyä varsinkaan talvella.

Koski on sen verran voimakas ettei se jäädy kovimmillakaan pakkasilla. Kuvassa koskikara ja koskea vartioiva Leijona.

Kara ja lättähatut.

Isokoskelo naaras. Tämän tunnistuksessa oli ystäväni apuna lintukirjoineen ihan täällä kaffekupposen äärellä. Kiitosta paljon sinne Noljakan suuntaan. :)

Täytyy myöntää että kosken kuvaaminen talviaikaan ei mielestäni ollut aivan yksinkertainen asia. Liikkuva vesi, jää ja lumi auringonpaisteessa antoi omat haasteensa. Automaattiasetuksilla lumi paloi pahasti puhki. Näittenkin kuvien värejä säätelin reilusti. Paljon olisi oppimista kuvaamisen saralta, joku kaikenkattava kurssi olisi kyllä paikallaan. Paljonhan sitä oppii tietenkin myös kantapään kautta kokeillen. :D

Blogini päivitykset ovat nyt taka-alalla. Lumitöitä riittää ihan kuntoiluksi asti ja polttupuita saa kantaa viikottain laarit täyteen. Kotini kun lämpiää puilla. Sähkö on varalla, mutta sen olen kytkenyt kokonaan pois. On halvempaa tämä puitten kantaminen ja mikäpä mukavempaa pakkasella kuin hellan lämpö ja puulämmitteisen kiukaan löylyt. Runsaasta lumesta huolimatta, kyllä tämä talvi on sitten ihana ja kaunis vuodenaika.