Pikainen päivitys tässä kevätkiireiden keskellä. Nyt on niin paljon kaikenlaista mukavaa puuhasteltavaa ulkosalla ettei paljon ehdi koneella istuskella.

Kotona siis oleilen onnellisena oloneuvoksena ... vihdoinkin. Tein juuri 22 kuukautta putkeen töitä ilman sen kummempia lomia ... huh ... pieni paussi on paikallaan.  

Muutamia kuvia jään ihmeellisestä maailmasta, kuvat on otettu pari päivää sitten. Koirakuva on toki kevättalven ajoilta. Olihan muuten hienot hankiaiset! 

Kuvankäsittelyohjelmien uudistukset ovat mielestäni aivan huikeita. Saa kuvaan jos jonkinlaista hohdetta ja sumua. 

 Hmmm ...

 Sataa

 Helmiäissumua

Onnelliset ... yhdessä

Kävin "ajelemassa" Arvinsalmen lossilla, olipas mukavaa. Koiratkin olivat mukana. Tuonne on kotipaikaltani alle 20km, pitäis käydä useammin. Noita losseja on Suomessa noin 35 kpl jäljellä.

Talvi tulla tupsahti. Tuo talven sininen valo on sitten niin kaunis. Näin vapaapäivän aamuisin nautin aamukahvini rauhassa ja katselen ulos siniseen hämärään ... ihan kaikessa rauhassa ja hiljaa.

Porttini talviasussaan.

On niin mukavaa kun kaikki peittyy valkoiseen. Luontokin hiljenee ja ohi kulkevien autojen äänet vaimenevat.

Takapihan lumet, kolasin ne jo.

Koirat kaivavat ruohoa lumen alta kuin porot. Tekisi ihan mieleni sanoa ... villit ja vapaat.  

Tinojakin on valettu. Tinaa katsoessani ensiksi tuli mieleeni runsauden sarvi, mutta nyt kun katson kuvaa niin näen siinä enkelin ... ehkäpä kaksikin. Myös kevään ensi kukkanen tupsahti mieleeni. Varjokuvasta en saanut mitään tolkkua.

Ja Joulukin tuli ja meni ... ihana Joulu. Olin maalla, siellä missä olen syntynyt. Kävin haudoilla, tapasin sisaruksiani, oli oikein mukavaa ja rauhallista ... perinteistä.

Seinällä oleva taidokkaasti tehty tuohikontti on enoni taidonnäyte, hän oli todella taitava käsistään ja tuo taito on onneksi periytynyt muillekkin sukulaisille. Kallis aarre jonka aion säilyttää.

Kuusen kävin hakemassa perinteisesti oman pellon pientareilta. Olen alkanut pitamään perinteitä suuressa arvossa.

Tästä sitten vaan eteenpäin, huomenna aamuvuoroon. Voi kumpa olisin jo eläkkeellä. Ei tarvitsisi lähteä minnekkään ... saisi olla vaan.

Nyt huomaan kuinka todella nautin hiljaisuudesta ja rauhallisesta elämästä. Työ tahtaalla, tulpat korvissa 8h joka päivä ... radio pauhaa teinimusaa ... koti on tuon kaiken vastakohta. Ihana oma koti ... taustalla kuuluu koirien kuorsausta ja rauhallista tuhinaa. Nekin nukkuvat niin sikeästi tämän hiljaisen hämärän keskellä. 

On alkanut Uusi Vuosi 2012. 

Jaahas...se on taas Uusi Vuosi alkanut. Kuvassa edellisen vuoden viimeinen auringonnousu. Kuulostaa hieman hassulta tuo "viimeinen auringonnousu" ... hih ...

Kuvan singneerauksessa väärä vuosi, en jaksanut sitä nyt tässä vaihtaa.

Tässä taas Uuden Vuoden 2011 ensimmäinen auringonlasku. Lupaavalta näyttää alkava vuosi.

Tämä taas hieman ennen Joulua otettu kuva. Näitä maisemia katselen kotini "kulmilla"...siis ihan tässä lähellä.  

Oikein Ihanaa Alkanutta Uutta Vuotta 2011 Teille kaikille.

Joulu tulee, mutta mistä tuntee aidon Joulun?

Onko se tontun koputus ikkunan nurkissa ...... aha ...... ei se ollutkaan tonttu vaan ihan oma pieni talitintti siellä vain koputtelee.

Onko Joulu uteliaissa karvakuonoissa keittiössäni...

Onko Joulu kynttilöissä haudalla...pipareissa uunipellillä...viimehetken ostoksissa...

Joulu tulee ... se hiipii hiljaa ... se tulee ... pakoon ei pääse!

Kaikesta tästä syntyy minun Jouluni.

Oikein ihanaa ja Rauhallista Joulua Teille kaikille!

Edellisestä päivityksestä on aikaa. Olen palannut kokopäiväiseen työelämään eikä aika riitä kaikkeen, päivittelen sitten vain harvemmin.

Taivaita olen katsellut. Tuhkapilven jättämät kiteet heijastavat auringon valon siniselle taivaalle. Kuvat otettu jo kauan aikaa sitten. Alkuperäisiä sävyjä hieman tummennettu.

Taivaalta alas, tukkakoskelopariskunnat tapasin ihan tuossa lähirannassa. Pariskuntia oli kolme. 

Varhaisen kesän ilta rannalla, tästä rauhallisesta tunnelmasta todella nautin.

Ilta tummuu ja minä menen unten maille, aamulla töihin. Sitähän se tämä duunarin elämä on.

Oikein mukavaa alkanutta kesää Teille kaikille.

Islannin tulivuorten tuhkaa taivaalla, aurinko heijastaa kiteistä haloja.

Tuhkapilvihaloja Liperin kirkonkylän laitamilta kuvattuna.

Timantteja pajunkissoissa. Taitaakin olla minun ensimmäiset kissakuvat blogissani. :)

Lisää kissoja.

Olen tavannut myös minkin. Tämä kaveri kuljeskeli Joensuun suunnalla Pielisjoella.

Suloinen kaveri.

Jääkanjonit ovat kauniita.

Nyt on kevät, sen visertää västäräkkikin.

Rauhallisia Pääsiäispyhiä Teille kaikille meiltä kaikilta.

Tämä aiva ihastuttava tunnustus saapui tänne Zilgalta, lämmin kiitos.

Hei sinä vierailija...tuttu tai tuntematon. Nappaa tästä keväinen tunnustus mukaasi. Tämän todellakin jaan ilomielin kaikille Teille jotka olette tienne tänne löytäneet.  

Kuorosodan voittanut Ilkan kuoro esiintyi Joensuussa Ilosaaren pimenevässä illassa.

Mukana myös TV:stä tutut instrumentit.

Upeaa kuoroa on ilo katsella ja kuunnella.  

Tunnelma oli todella korkealla.

Rasputin ja hänen haareminsa!

Mahtava kuoro ja kuoron johtaja. Ilo todella elää Pohjois-Karjalassa ja se näkyy.

Myös media oli paikalla...tietenkin.

Voittajan on helppo hymyillä, iloisuus on tarttuvaa.

Kuorolaisten mediamylläkkää.

Hän joka johdatti kuoronsa voittoon!

Kerrassaan upea suoritus! Hienoa Ilkka ja kuoro!

Joensuun illassa saimme kuulla niin Rasputiinit kuin Shakalakat ja paljon muuta, oli todella hienoa olla paikalla.

Liput liehuivat Joensuussa voiton kunniaksi myös kaupungintalolla.

Ps. Sain kätellä ohi kulkevaa kuoron johtajaa, mahtavaa!

Selasin kuvia ja lisäsin vielä tämän.

Kuvien laatu on heikohko, olin melko kaukana kuorosta mutta tunnelma varmasti välittyy. Täytyy vain ihmetellä miten noin upeita artisteja kuoroon onkin löytynyt.