Koska koirat on mukana, ajattelin lähteä Helvetinportille puroa pitkin. Näin turvallisuussyistä. Koirat on melko vilkkaita ja kallioilla ei ole hyvä liukastella. Alas on pitkä matka.
Päivän retkemme alkaa tästä.
Puron pohja on hiekkainen ja kumisaappaissani oli mukava kävellä pienessä tihkusateessa. Helteisellä kelillä voisin kulkea paljain jaloin.
Joku oli pudottanut taustalla näkyvän suuren kiven keskelle reittiämme.
Tässä vaiheessa kiersin suosiolla pientareen kautta. Sateen liukastamat kivet ja kumisaappaat ei mielestäni ollut hauska yhdistelmä.
Melkein perillä.
Ja nyt ollaan perillä. Korkea kallio laskee suoraan alas suolampeen. Tätä paikkaa siis sanotaan Helvetinportiksi.
Suo "hyllyi" mukavasti jalkojen alla. Tyydyin katselemaan koirien puuhia hieman kauempaa, en halunnut pulahtaa pohjattomalta näyttävään lampeen.
Kiersimme lammen ja nousimme ylös kalliolle takakautta. Tämä on juuri se yksi vaarallisimmista paikoista jossa ei ole soveliasta liukastella. Alas on todellakin pitkä matka.
Turhankin rohkeasti koirat menivät kallion kielekkeille...huh...
Paluumatkalle lähdettiin kuusimetsän poikki jyrkänteen reunalla kulkevaa polkua pitkin.
Mukava oli reissu. Helvetinportti sijaitsee siis Enossa. Luontopolku on noin kilometrin mittainen, suosittelen! :-)
Ensimmäisen kerran kuulin Helvetinportista jo alle kouluikäisenä. Nimi kiehtoi ja nykyisin käyn siellä vuosittain.
Kommentit