Jatkan kirjoittelua ja kuvailuja täällä ihan omalla nimelläni:  

https://www.facebook.com/profile.php?id=100081263411118

tere tulemast

Vihdoinkin saan aikaiseksi jotain päivitystä tänne. Nytkin vain pikaisesti. 

Olemme taas lähdössä maalle viettämään Joulua. Kaikki on kotosalla hieman huiskin haiskin ja vinksin vonksin niin kuin Joulun alla on tapana. 

Pullat on paistettu, samoin tortut ja kakut. Piirakat noudan kaupasta. Niitä en nyt tähän hätään ehtiny tehdä. Kinkku ... siis possun ulkofile on uunissa. ( Hieman kevyempi versio  )

Guru tietää, että jonnekkin ollaan taas menossa. Demoni tapansa mukaan odottelee rauhallisemmin soffalla. Demoni ei niin kauheasti tykkää autoilusta.

On jälleen aika sytytellä kynttilöitä ja rauhoittua viettämään Joulua.

Valkoisesta Joulusta samme vain haavailla. Lumiset kuvat ovat edellisen talven satoa.

Tinttejäkin täytyy muistaa hyvillä jouluherkuilla ... kuten aina ... ja muulloinkin. 

Mustarastaat talvehtivat nykyisin täällä, tai ainakin osa niistä.

Tänä Jouluna meillä mennään metsään. Tiet ovat lumen puutteen takia niin ravassa ja kura tarttuu tietenkin myös koiriin. Pitkät lenkit kuuluvat meidän Jouluun. On niin mukavaa lähteä ulos kulkemaan ... mennä niin kauas kuin jaksaa ... ja tulla sitten takaisin kun huvittaa.

Metsässä on niin rauhallista. On aikaa mietiskellä.

Metsässä on myös turvallista. Saa olla vähän niin kuin piilossa. Täällä kuuluu vain luonnon äänet ja omat ajatukset. Metsässä sielu todella lepää.

Jouluna saa myös hassutella. Tonttulakit päässä tänäkin Jouluna.

Ulkoilun jälkeen täytyy nukkua.

Nukkua koiran unta. Ja laiskotellakkin saa, etenkin näin Jouluna. Saahan sitä toki muulloinkin ..

Aurinkokin uinuu höyhensaarilla.

Oikein Ihanaa ja Rauhallista Joulua Teille kulkijoille ... toivotamme me ... minä, Guru ja Demoni. 

Auringon jo laskiessa ...

... syttyy Juhannuksen tulet.

On ne nämä meidän kesäyöt niin ihmeellisen valoisia. Kuvattu aattoiltana ja yönä.

Hyvää jo alkanutta Juhannusta Sinullekkin ... kun tänne meille maalle tiesi löysit.

Suolla olemme käyneet. Siellä kasvaa noita valkoisia pompuloita. Kuvat ovat vuoden 2012 arkistosta.

Koira on ihmisen paras ystävä, mutta kukas onkaan koiran paras kaveri?

Guru

Demoni

Toteemi

Kesällä 2013 näin elämäni ensimmäisen karhun. Se tuli kotipaikkani pihapiirissä sijaitsevan ulkosaunan pihalle kolistelemaan hunajapyttyjä. En tietenkään ehtinyt kuvaa elukasta saamaan, mutta karhun tassujen jäljet sentään kuvasin, kun se oli hypännyt ison ojan yli pihapiirin toisella puolella.  

Täytyy ihan ihmetellä kuinka hiljaa karhu pystyy liikkumaan. Olin ulkona kolmen koiran kanssa, eikä kukaan koiristakaan kuullut karhun tuloa. Havahtuivat vasta karhun kolistellessa hunajantuoksuisia pönttöjä.

Sitten sitä jo illalla riistamiehet riistakameraa virittelivät ja toiset tulivat pimeän tultua metsänlaitaan hiipparoimaan siinä toivossa, että hekin tuon karhun näkisivät. ...hih ... 

Jaa...a ... Sen koommin karhua ei meidän kulmilla näkynyt, ääniä kylläkin oli kuulunut yöllä ihan pihalta, kun siellä oli ne hunajamehiläiset ja tietenkin karhun herkkua eli hunajaa ... njammm. Jälkiä karhu oli jättänyt ympäri pitäjää, myös naapurin lammasfarmarin pelloille ... hui! Liperissä olikin tuona kesänä (2013) yllättävän monta karhuhavaintoa.

 Noita mystisiä auringonlaskuja en sitten koskaan lakkaa ihailemasta.  

... enkä näitä ukkosmyrskyn jälkeisiä pilviä. Eihän kukaan vain ole painanut "sitä punaista" nappia?

Uitu on ja paljon, siis minä. Koiruudet eivät oikein uimisesta perusta. Kyllähän ne rantavedessä leikkii ja riehuu, mutta että uimaan ... ehei ...

Tuo lampi on melko pieni ja matala hiekkaranta, siksi siinä on niin ihanan lämmin vesi. Lammessa kasvaa myös rapuja ja majavakin on vieraillut rannassa. Ihanaa tuo kesä.

Syksyllä oli autoni takaikkunaan ilmaantunut tällainen hauska kuvio. Terveiset sieltä jostain ... :)

Talvella täytin 50v. Minä sain jonkun paketinkin joita sitten avattiin oikein urakalla. Ensin Demoni ...

... sitten Guru ... saman paketin kimpussa. En synttäreitäni sen koommin juhlinut ... mitä sitä turhia. Pääsee helpommalla näin, kun sitä vapaa-aikaa on muutenkin niin vähän.

Meitä on kuusi sisarusta + heidän lapset ja aina on jossainpäin jonkinlaiset pippalot ... on lakkiaisjuhlaa ... on rippijuhlaa ... on häitä ... ristiäisiä ... koko elämä yhtä juhlaa! :D 

Nyt on jo tammikuu ja olemme vihdoinkin saaneet oikean talven, kodin lämmityskausi on siis alkanut. Olen huomannut, että nuo kaurahiutalepussit antavat palaessaan kauniin vihreän liekin. Noita pussukoita kertyykin ihan mukavasti, kun teen niistä tinteille ruokaa.

Tästä on hyvä jatkaa.

Omatekoiset kynttilät valaisevat, kuvassa vain yksi niistä. Turvallisuus täytyy toki muistaa. Kynttilä on tukevalla jalustalla kivipöydällä ja katajat ovat kuvausrekvisiittaa keittiön pöydältä.

Joulusauna ... ihanaa lämpöä.

Työn jälkeen on hyvä palata kotiin, hiljaisuuden keskelle. Paikkaan, jossa ei ole aikaa.  

Taulu ja krusifiksi ovat muistoja maalta, synnyinkodistani. Itse en ole mitenkään uskonnollinen, mutta jotakin rauhoittavaa noissa esineissä on.   

PS. Meille taitaa tulla lähes musta Joulu ja huomenna taas maalle.

Ihanaa ja rauhallista Joulua toivotamme.